Vapaus

Vapauden hinta on...

Myös vapaus tulee hintalapun kanssa. Ystäväni totesi kerran, että Suomessa ei edes haluta samanlaista vapautta kuin mitä esimerkiksi USA:ssa on. Tämä kuvaa hyvin suomalaista ajattelutapaa. Vapauden hinta on vastuu omasta elämästä, menestyksestä ja hyvästä olosta. Jos vaadimme vapautta, emme voi enää syyttää muita ongelmistamme tai vaatia, että muut huolehtisivat meistä, vaan joudumme ottamaan vastuun siitä, mitä meille tapahtuu.
Vaikka kansalaisista huolehtiminen on tietenkin hyvä asia, niin pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta (holhousyhteiskunta) ei suinkaan ole täydellinen systeemi. Se antaa nimellisen mutta ei todellista vapautta, koska se kouluttaa kansalaisensa riippuvaisiksi itsestään. Se ei luota heidän kykyynsä olla vapaa. Kun huolenpito menee liiallisuuksiin, kansalaisista tulee ”lampaita”, joilta puuttuu into kokeilla rajoja ja elää riippumattomina ja vapaina – elää täysillä. Meidät opetetaan kulkemaan keskellä polkua, jolloin kaikilla ovat kaikki asiat tasaisen hyvin mutta jolloin elämältä lähtee terä.
Entinen Neuvostoliitto on ääriesimerkki siitä mitä tapahtuu, kun yhteiskunta huolehtii liikaa: kansalaisten oma-aloitteisuus häviää täysin. Joissain muissa kulttuureissa taas yksilöä innostetaan yrittämään ja raivaamaan oma polkunsa. Niissä opetetaan, että menestys ja onni ovat vain itsestä kiinni. Suomessa opetetaan luottamaan siihen, että yhteiskunta tietää, mikä on meille parhaaksi – jopa vaurauden ja onnellisuuden suhteen. ”Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa” ja ”Suutari pysyköön lestissään” ovat sanontoja, jotka kuvaavat hyvin sitä, miten lannistaminen toimii. Suomessa poliittiset päätökset tehdään yleensä heikoimman lenkin ehdoilla. Se tukahduttaa ja turhauttaa ne todelliset yhteiskunnan sekä taiteen, tieteen ja liike-elämän veturit, jotka voisivat vetää koko kansaa eteenpäin. Meidät koulutetaan tunnontarkoiksi ja koviksi työntekijöiksi, joilla on herranpelko. Pelko on väkevä ase.
 

Sulje ikkuna