Määränpäät

ja päämäärät...

Voisiko elämä ilman jatkuvaa suunnittelua ja toiveita olla parempaa ja helpompaa kuin tämä meidän länsimaille niin tyypillinen elämäntyyli, jossa jatkuvasti tyytymättöminä tavoittelemme jotain, joka toisi meille kaipaamamme onnen? Luulemme virheellisesti, että se löytyy uudesta autosta tai palkankorotuksesta. Toinen yleinen käsitys on, että pystyäksemme saavuttamaan määränpäämme meillä täytyisi olla korkeat määränpäät. Mutta ehkä tämä ei olekaan totta? Paradoksilla on taas sormensa pelissä.

On erittäin harvinaista, että yksikään kokemuksemme täyttäisi tai ylittäisi odotuksemme. Yleensä jollain tasolla odotamme aina liikaa tai liian vähän, olipa kyse sitten illallisista, mökkireissusta tai jostakin isommasta, kuten lomamatkasta tai urasta. Meillä on niistä usein epärealistisia ennakko-odotuksia. Tietysti on tärkeää olla optimistinen, mutta jos jatkuvasti joudumme pettymään, tuo alituinen pettyminen tekee meistä ajan mittaan kyynisiä, ärtyisiä ja turhautuneita emmekä jaksa enää uskoa mihinkään.
Ennen kauan odotettua lomamatkaa toiveet karkaavat usein käsistämme. Haaveilemme ennakkoon siitä kaikesta mitä tulisimme tekemään unohtaen, että matkustaminen sujuu harvoin suunnitelmien mukaan. Monet asiat voivat mennä vikaan: lennot ovat myöhässä, matkalaukut hukassa, sataa vettä, hotelli ei ole läheskään sellainen kuin kuvittelimme ja joka paikka kuhisee ärtyneitä turisteja. Pilaamme lomamme hermostumisella, kun kaikki ei menekään siten kuin olimme mielessämme suunnitelleet ja halunneet. Matkustamiseen kuuluu aina enemmän tai vähemmän hankaluuksia, mutta meidän ei tarvitse antaa niiden pilata lomaamme.
Sama pätee myös arkielämässä. Uusi työpaikka, josta haaveilimme, osoittautuukin aivan yhtä epämiellyttäväksi kuin edellinen työmme. Odotetusta retkestä lasten kanssa tuleekin riitainen ja rasittava. Asiat ovat aina niin kuin ne ovat. Useimmiten niille ei voi mitään, mutta voimme aina kontrolloida omaa suhtautumistamme niihin. Voimme joko menettää malttimme ja jäädä jauhamaan ”miksei mikään koskaan mene niin kuin minä haluan” -virttä tai sitten ottaa tilanne tyynesti vastaan sellaisena kuin se on. Täyttymättä jääneet toiveet ja halut tekevät asioista negatiivisia, eivät niinkään kokemamme vastoinkäymiset.